Aivot jässä Frozen brain

Olin tilanteessa tänään, jossa intialainen oman alani ihminen alkoi keskustella kanssani internetin ihmeellisistä mahdollisuuksista. Hänellä oli paljon värikkäitä mielipiteitä ja näkökulmia, kuten kuinka netissä olevien videoiden laatua ja pituutta pitäisi tarkemmin ajatella kohderyhmän mukaan, eikä vain lätkiä jotain menemään ja toivoa, että joku sitä jossain katsoo.

Minä nyökyttelin mukana, kuten keskustelussa kuuluu. Sitten oli minun vuoroni avartaa näkökulmaani, enkä saanut sanottua kuin jotain epämääräistä. Kerrankin kun olisi ollut tilaisuus ja keskustelukumppaniani selvästi kiinnosti mielipiteeni. Herranenaika mihin on keskustelutaitoni kadonneet. Tajusin, kuinka vähän mielenkiintoisista asioista sitä on viime vuosina keskustellut. Tai sanotaanko sellaisista, jotka eivät pyöri tavalla tai toisella oman navan ympärillä. Oma napa tuntuu olevan useinmiten keskusteluissa keskeisellä paikalla, ei vain minulla. Haluan keskustelutaitoni ja yleismaailmalliset aiheet takaisin!

I was in a situation today, where a person from India from my own field wanted to discuss the wonderful opportunities of the Internet. He had a lot of colourful opinions and angles to the matter, such as how the quality and the length of the videos in the Net should be thought more according to the peer group and not just upload whatever and hope somebody somewhere will possibly watch it.

I nodded as you should in a conversation. Then it was my turn to open up my point of view, and I only managed to say something very uninteresting. That one time when there was a person so obviously interested in my opinions. Oh my god, where have my conversation skills disappeared. I realised how few interesting topics I've talked about in the recent years. Or should I say topics that don't revolve one way or another one's own belly, as we say. That seems to be often the place where the conversations are. Me me me. I want my conversation skills and the universal topics back!