Olen pohtinut tätä aiemminkin ja pohdin jälleen: ajan merkitystä. Sitä mitä me sillä tehdään, mihin sen itse kulutan. Aika on tärkeää, eikä sitä ole loputtomasti. Juu juu carpe diem ja kaikkea, mutta mietin todella sitä, laitanko aikaani niihin asioihin, joista saan elämäniloa. Onko se kaikki mihin aikaani laitan tärkeää, pakollista vai turhaa ja hukkaanheitettyä. Mikä niistä asioista on tärkeää, koska osa kuitenkin on.
Jos vaikka sammuttaisin telkkarin joka toinen päivä ja ottaisin sen sijaan kirjan käteeni, toiminto, josta niin usein haaveilen. Omaanihan se aika on, miksi en siis oikeasti käyttäisi sitä minua innostaviin asioihin. Miksi kulutan liikaa aikaa olemalla kaavoihin kangistunut. Tällaisia mietin nyt, huomenna taas jotain toista. Mutta onpa ihana tunne, että valitsin aikani niin, että minulla oli aikaa tuota aikaa pohdiskella. Palaan tähän aiheeseen varmasti vielä uudelleen.
I've pondered about this before and will ponder it again: the meaning of time. What we do with it, how I spend my time. Time is important and it will end at some point. Yes I know, Carpe diem and all that, but I really ponder do I put my time into things that give me the joy of life. Is it all that important, forced or vain and meaningless. Which things are important timewise as some things certainly are.
How about turning the TV off every other night and reading a book instead, something I often dream about. After all it that is mine that time, I own it, so why not spend it doing something inspirational. Why do I spend so much time being stuck by the old manners. This is what I've been thinking now, tomorrow something different. But it is a wonderl feeling that I chose to spend the time so that I had time to think about the time. I will come back to this subject matter for sure.
2 kommenttia:
Olen usein pohtinut sitä, että monella meistä voi olla aikamoinen ristiriita sen välillä mihin aikansa käyttää ja mitä elämässä pitää tärkeänä.
Kysyttäessä moni vastaa että perhe, ystävät, terveys ja työkin tulee jossain siinä myös jne. Arjen ajankäyttösssä pakollisen työn ja unen osuuden jälkeen ne "prioriteetit" kuten perhe voikin jäädä kakkoseksi televisiolle tai ylitöille tai terveyden eteen ei olla valmiita uhraamaan aikaa laikaan.
no höh, tulipas tästä paatoksellinen kommentti
niin tuo tuntuu juuri olevan, myös omalla kohdalla, vaikka siihen parannusta yritänkin etsiä ja keksiä. Luin juuri jostain naistenlehdestä (niistäkin löytyy usein paljon ajattelemisen aihetta), että hyvä suhde olisi 8 tuntia työlle, 8 perheelle ja 8 levolle. Tuo kuulostaa minusta hyvälle ja ainakin yrityksen arvoiseksi. Kuulostaa myös helpolle, mutta kun tarkastelee asiaa lähemmin, niin se vaatiikin ihan keskittymistä asiaan.
Lähetä kommentti