Toivo Hope

Katson käsiäni illan pimeydessä tietokoneen ruudun valossa. Ne näyttävät väsyneiltä ja ryppyisiltä, vanhan ihmisen käsiltä. Enkä ole vanha tai edes tunne itseäni vanhaksi. Toivon kuitenkin, että käteni siliäisivät uuden vuoden tullessa, ystävyydestä, unelmista ja toivonkipinöistä. Siinä kaikki.

I'm looking at my hands in the darkness of the evening illuminated by the light from my laptop. They look tired and wrinkly, old people's hands. I'm not old and I don't even feel old. I just hope, my hands will smoothen out from friendsips, dreams and glimps of hope in the new year. That's all.

Jäljessä Behind

Toimin toivottaman jälkijättöisesti. Kalenteri on ostoslistalla yhä edelleen; yritän selvästi pakoilla tulevaa ja organisoitunutta elämää. Uuden vuoden järjestelyitä aloin miettiä vasta tänään, kaikilla on jo tietty suunnitelmia ja lasten kanssa ei viitsi tuppaantua useimpiin uuden vuoden kekkereihin. Joulukuusi rapisee, kun olen unohtanut kastella sitä. Vastahan se hankittiin viikko sitten, ei kai se vielä vettä kaipaa. Laskujen maksu. Eikö voisi yleisesti sopia, koska joulukuussa on muutakin muistamista, että laskuja ei tarvitsisi maksaa kuin vasta tammikuussa . Sama pätee kirjastoon. Vaikka kuinka kannatankin meidän mahtavaa kirjastolaitosta, sitä ylläpidetään minun huonomuistisuudella. Tänään maksoin juuri 13e sakkoa, jotta sain lainata yhden kirjan, koska olin lainakiellossa. Parempi olisi marssia siis suoraan kirjakauppaan ja ostaa kirja suosiolla sieltä. Saisin ainakin pitää sen jälkeenpäin. Ja ne valokuvat...

I'm hopelessly behind everything. Calendar is still on the shopping list, I'm clearly trying to avoid the future and the pain of organised life. Just today I started to think about the New Year's arrangements when everyone has already plans and with the kids I can't go to most of the New Year's parties. The christmas tree is dropping its needles as I forgot to water it. I just got it a week ago, how come it needs water already. Paying bills, why can't we have a common rule that because there is so many other things to remember in December that the bills could be paid in January instead. The same goes with the library, though we have a fantastic free library system here, it's maintained by my poor memory. Today I paid 13euro fine so that I could take one book out, because I was apparently on a black list. It would be better to march into a bookstore and buy a book from there. At least I could keep the book afterwards. And those pictures...

paljon, plenty of

odotusta, suklaata, lahjoja, lanttulaatikkoa ja sen jämien irrottamista vuoasta, valvottuja öitä, vihreitä kuulia, sopuhintaisen kuusen neulasia, kynttilänpätkiä, kaupassakäyntiä, hymyilyn yritystä, jouluähkyä, keskitasoa huonompien leffojen katselua, ei yhtään lunta, järkeä ja järjettömyyttä, lahjakääreiden säästämistä, kirjan lukuhetken odottamista, kummallisia musiikkielämyksiä, uusien tavaroiden käyttötarkoitusten etsimistä, tulevan miettimistä ja yritystä olla miettimästä sitä, hassuja jouluvitsejä, väsymystä, lasten iloa.. mitä teidän jouluun kuului?

waiting, chocolate, presents, swede casserole and trying to get it off the baking tin, long nights, green marmalade, needles of a well priced christmas tree, ends of many candles, shopping, efforts of smiling, stuffed christmas feeling, watching films below the average standard, no snow at all, sense and senseless, saving the wrapping paper, waiting for the moment to read a book, weird musical experiences, finding an intended use for all the new things, thinking of the future and trying not to think about it, silly christmas jokes, tiredness, children's joy.. what belonged to your christmas?

Ympyrä

Ihmeellistä miten monet tarinat kietoutuvat yhteen ja miten yllättävillä tavoilla. Olin tänään vierailulla ystäväni luona ja aloin pohtia, että isäni ja isovanhempani asuivat aikoinaan samoilla seuduilla. Myöhemmin keskustelin asiasta setäni kanssa ja kävi ilmi, että totta tosiaan näinhän se asia oli. Asiaa pohdittiin syvällisemmin ja kävi ilmi, että ystäväni naapurit ovat isäni ja hänen sisarustensa lapsuudenkavereita ja että he asuivat lapsuutensa juuri samalla kadulla numero kahdeksassa ja ystäväni yhdessätoista. Kuinka kummallinen sattuma ja ettei ole tullut aiemmin puheeksi. Lapsuudenkoti, siis vanha mummolani, jota en koskaan kerinnyt näkemään, purettiin vuosi sitten ja tilalle on rakennettu tyylitön valkoinen uusi tiilirakennus. Harmi! Mutta kuinka monta kertaa olen kävellyt omaan historiaani liittyvillä seuduilla, siitä edes tietämättä.

It's amasing how many stories come together in some suprising ways. Today I visited my friend and started pondering, how my grandparents used to live around there. Later on I discussed the matter with my uncle who told me that that is exactly the case. After some more pondering we discovered that my friend's neighbours are my father's and his siblings' childhood friends and they lived in number eight and my friend in number 11. What a weird coinsidence and how come it never came up in a conversation before. The childhood home, my grandparent's house, which I never managed to see, was demolished a year ago and they built a new tastless white brickhouse there instead. What a shame! But how many times I've been strolling on those streets of my own history without even knowing it.

Aika

Nyt on aika. Ilman kuvia vielä, mutta ei se mitään. Tänään tuntui, että nyt on juuri oikea aika aloittaa blogielämäni. Miksi? En tiedä. Kärsivällisyys ei ole hyveeni, joten opettelen sitä, että asiat tapahtuu kun on tapahtuakseen, silloin kuin pitääkin. Että ehkä siksi. Tervetuloa viettämään aikaa!

It is time. Without pictures, but never mind. Today I felt that it is the right time to start my blogger's life. Why? No idea. Being patient is not one of my virtues, so I'm learning to appreciate that things happen when they are suppose to happen. So maybe that's the reason. Welcome to spend some time!