Ihmeellistä miten monet tarinat kietoutuvat yhteen ja miten yllättävillä tavoilla. Olin tänään vierailulla ystäväni luona ja aloin pohtia, että isäni ja isovanhempani asuivat aikoinaan samoilla seuduilla. Myöhemmin keskustelin asiasta setäni kanssa ja kävi ilmi, että totta tosiaan näinhän se asia oli. Asiaa pohdittiin syvällisemmin ja kävi ilmi, että ystäväni naapurit ovat isäni ja hänen sisarustensa lapsuudenkavereita ja että he asuivat lapsuutensa juuri samalla kadulla numero kahdeksassa ja ystäväni yhdessätoista. Kuinka kummallinen sattuma ja ettei ole tullut aiemmin puheeksi. Lapsuudenkoti, siis vanha mummolani, jota en koskaan kerinnyt näkemään, purettiin vuosi sitten ja tilalle on rakennettu tyylitön valkoinen uusi tiilirakennus. Harmi! Mutta kuinka monta kertaa olen kävellyt omaan historiaani liittyvillä seuduilla, siitä edes tietämättä.
It's amasing how many stories come together in some suprising ways. Today I visited my friend and started pondering, how my grandparents used to live around there. Later on I discussed the matter with my uncle who told me that that is exactly the case. After some more pondering we discovered that my friend's neighbours are my father's and his siblings' childhood friends and they lived in number eight and my friend in number 11. What a weird coinsidence and how come it never came up in a conversation before. The childhood home, my grandparent's house, which I never managed to see, was demolished a year ago and they built a new tastless white brickhouse there instead. What a shame! But how many times I've been strolling on those streets of my own history without even knowing it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti